Siirry pääsisältöön

Jano

Jo Nesbø: Jano; suom. Outi Menna

Jano on yhdestoista Harry Hole -sarjan rikosromaani. Harry ei enää toimi poliisina, vaan poliisikorkeakoulun opettajana. Kuitenkin hänet vedetään taas mukaan, kun murhaaja aloittaa veritekojen sarjan Oslossa.

Nesbø poimii teoksiinsa yksityiskohtia ajasta ja miljööstä. Tällä kertaa tappaja etsii uhrejaan Tinderistä, surmaa heidät metallisin hampain ja saattaa tehdä uhrin verestä smoothien. Poliisipäällikkö seuraa twitteriä ja 3D-tulostimillakin on tarinassa roolinsa. Miljöönä on edelleen Oslo. Uhrit, epäillyt tai poliisit kulkevat Grünerløkkassa tai Frognerin puistossa ja mitä tutumpi kaupunki lukijalle on, sitä pelottavammalta tarina tuntuu.

Teoksen nimi viittaa sekä murhaajan vampiristisiin taipumuksiin että Harryn alkoholismiin. Vai onko intohimo saada murhaaja kiinni Harrylle vielä viinaakin pahempi pakkomielle? Onko hän sen vuoksi valmis panemaan alttiiksi perheensäkin?

Nesbø hämää lukijaansa cliffhangereilla, taitavasti vihjailemalla ja uusia tarinaan tuotuja henkilöitä epäilyttävästi korostamalla. Ja hän tekee sen taitavasti. Eniten ilahduin siitä, että hän ei sorru samaan ansaan kuin monet sarjakirjailijat tekevät. Väkivallalla aletaan mässäillä sekä lisätä vauhtia ja vaarallisia temppuja, koska lukijat ovat koukussa ja vaativat yhä suurempia annoksia? Vaativatko todella vai onko kirjailija itse kyllästynyt jo henkilöönsä ja juonten peruskuvioiden toistoon?
Toinen ja parempi tapa saada tekstiinsä jotain uutta on tutkia henkilöitään tarkemmin ja tuoda heihin lisää syvyyttä. Niin Nesbø tässä romaanissa tekee. Siksi haluan lukea vielä seuraavankin Harry Hole -kirjan, kun se joskus ilmestyy.

Helmet-lukuhaaste, kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Rosa Liksom: Maa & Unohdettu vartti

Maa on kokoelma lyhytproosaa. Kertomuksissa kohdataan maailmalle lähteneitä, jotka eivät kuitenkaan pääse juuristaan kovin kauaksi. Liksom näyttää henkilönsä keskellä tilannetta, joka hankaa heistä kiiltävän pinnan alta esiin rosot. Uusia tuttavuuksia Liksomilta tässä kokoelmassa ovat toisaalta modernin vieraantuneet kaupunkilaiset sekä sodan kokeneet sukupolvet, jotka yrittävät tehdä sovintoa ja aiempaa enemmän kohdata itseään ja läheisiään, siinä onnistumatta. Sodassa he tappoivat muutakin kuin vihollisia eikä kadotettua elämää saa takaisin. Liksom ei ole ihan kotonaan hipsterien kanssa. Kolmas osio Kartano kertoo taas pohjoisen ihmisistä, joita sattumat ja ankarat olosuhteet ovat kolhineet ja muotoilleet. Tukahdutetut tunteet pullistelevat ja pyrkivät esiin. Tästä osiosta löytyvät kokoelman hienoimmat, vähäeleiset välähdykset. Kokoelmassa Maa on Liksomin aiempaa lyhytproosaa vähemmän pohjoisen kieppuvaa murretta. Vähemmän myös valoa ja toivoa, joka varhaisemmissa teoksiss