Siirry pääsisältöön

Toivo Pesän muistelmat


Meri Kuusisto: Toivo Pesän muistelmat

Toivo Pesän muistelmat on Meri Kuusiston toinen romaani. Esikoinen, Amerikkalainen, kertoi laitapuolen eläjistä kiinnostavalla kielellä. Se oli hiljaista hymyilevää kettuilua ihmisiä rajoittaville ääneen lausumattomille normeille ja yhteiskunnan säännöille.

Toivo Pesän muistelmissa on tallella sama herkullinen kieli. Päähenkilöt eivät ole laitapuolen kulkijoita, vaan pyrkyreitä. Toivo Luhtala eli Toivo Pesä on kauppaopiston käynyt myyntimies, jolla ei ole puheissa mitään muuta kuin seuraava pano ja mistä sen saisi. Irmeli Angervuo on vahva nainen, jolla on vahvat vietit. Hän on kehittämässä ja tuotteistamassa uutta terapiamuotoa, huutoterapiaa. Siihen hän tarvitsee äänieristetyn kontin ja pyytää tarjousta eristämisestä myös Toivo Pesän ja hänen kaverinsa Sillin firmalta. Saabmies kohtaa Saabilla ajavan naisen, rakastuu ja on valmis muuttamaan elämäntapansa totaalisesti. Hän huomaa haluavansa perheen.

Teoksen rakenne yllättää. Ensin Toivolla menee lujaa. Yli yhdeksänkymmentä sivua seksistisiä kaksimielisyyksiä.

Keskellä on tarina toisenlaisesta Toivosta ja toisenlaisesta Irmelistä. Työtön ja asunnoton toppatakki-Toivo tapaa Irmelin, terapeutin ja prostituoitujen tukihenkilön, jota kalvaa ahdistus ja päässä kuuluva huuto. Tässä osassa lukijasta tulee osallinen teokseen. Hän joutuu mielessään ottamaan kantaa, miten tähän osaan suhtautuu: haluaako lukea sen näkynä Toivon tulevaisuudesta, vaihtoehtohenkilöhistoriana vai metafiktiona siitä, miten henkilöhahmo rakentuu. Kaikki vaihtoehdot ovat läsnä eivätkä ihan ole.

Kolmannen osan kertoja on hurmaava: ”Hei, olen ahdistus ja tämä on tarina siitä, kuinka pilaan Irmelin elämän.” Tässä osassa Toivo Pesä ja Irmeli yrittävät vakavaa suhdetta. Pakko ottaa vastuu Irmelin pienestä kummipojasta saa Toivosta esiin aikuisen ja voisi saada isän. Perhettä ei kuitenkaan synny, sillä Irmelikin on sitoutumiskyvytön ja harhailee edestakaisin Toivon ja entisen miehensä Kristerin välillä.

Toivo Pesän muistelmat kertoo paitsi tasa-arvosta, myös muutoksesta. Siitä se todella kertoo - muutoksesta, joka tulee ja muuttaa Toivon toisenlaiseksi. Se voisi olla epäuskottavaa, mutta lukija ostaa sen kuitenkin. Joitakin murtumia on ollut näkyvissä jo Toivon rehvastelevassa kerronnassa naisjutuistaan. Puhe on sitä, mitä naistenmieheltä odotetaan, todelliset toiveet jotakin muuta.

#konffi

Jos en olisi luottanut lujasti tekijään, niin kiusaus jättää koko teos kesken ensimmäisen osan olisi voinut käydä ylivoimaiseksi. Toivo Pesä ei ole miellyttävä henkilö. Yhdeksänkymmentä sivua Toivo Pesän seksististä kommentointia on rasittavaa, eikä tekstiin siinä kohden pysty suhtautumaan keinona kertoa, millaista puhetta äijäkulttuurissa tuotetaan tavan vuoksi. Toisenlainen lukutapa avautuu vasta seuraavissa osissa. Että äijäpuhe ei olekaan Toivolle arvo, vaan normi. Äijäpuhetta pitää tuottaa, jotta kuuluisi joukkoon.

Satunnainen lukija, joka ei ole tutustunut aiempaan teokseen, ei voisi olettaa saati tietää, että varmasti on odotettavissa jotain enemmänkin. Olisiko voinut ajatella, että jo ensimmäisessä osassa olisi ollut  enemmän jotain, näkökulmaa, joka tekee ärsyttävästä ja rehvastelevasta Toivo Pesästä inhimillisemmän?

Joka tapauksessa peukutan tätä! Mahtavaa riskinottoa! Saa kokeilla! Toisenlaisia tekstejä kaivataan! Kaavaan ”päähenkilö ja hänen konfliktinsa – valinnat, joita hänen on tehtävä – ratkaisu” on kirjoitettu ihan tarpeeksi monta kirjaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomen lasten historia

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma, Kirsti Manninen: Suomen lasten historia  Suomen lasten historia on lapsille kirjoitettu historiateos. Suomen historia käsitellään tarinoina, joiden päähenkilöt ovat lapsia ja nuoria. Tarinoiden jälkeen on tietoaukeama, jossa esitellään ajankohtaan liittyvä fakta-aineisto, jossa ajalle keskeisiä tapahtumia tai ilmiöitä nostetaan esiin. Tarinoiden dramaturgia on hyvä. Jokainen kertomus sisältää jonkin tilanteen, joka koskettaa nuoria päähenkilöitä. Suurin kertomuksista on myös enemmän sosiaali- ja taloushistoriaa kuin poliittista historiaa. Menneiden aikojen arki on vahvasti läsnä. Tarinoissa on käytetty kolmannen persoonan kertojaa. Kieli on selkeää yleiskieltä. Vasta viimeisissä lähihistoriaa käsittelevissä tarinoissa käytetään enemmän puhekieltä. Kaiken kaikkiaan teos on paitsi pätevä oppikirja,myös mahdollinen iltasatukirja. Alakoululaiset löytävät tietoaukeamista paljon materiaalia hissantuntien projekteihin ja esitelmiin. Jussi Kaakisen kuvitu

Meri Valkama: Sinun, Margot

Sinun, Margot on niitä kirjoja, joita ei voi laskea käsistään, kun siihen kerran tarttuu. En silti kutsuisi sitä trilleriksi. Trilleriksi kutsutaan niin monia kepeitä ja viihteellisiä kirjasia, joissa luodaan jännitystä rikoksilla ja väkivallalla tai sen uhalla. Sinun, Margot sen sijaan on syvällinen tutkielma siitä, miten vahvat aatteet ja rakkaudet kehittyvät, kasvavat, väljähtyvät ja kuolevat.    Teemana on muistaminen. Sekä yksilöt että kansat yrittävät rakentaa historiaansa uudelleen. Näkökulmahenkilöitä on kolme: Vilja Siltanen ja hänen vanhempansa Markus ja Rosa. Markuksen ja Rosan tarinaa seurataan 80-luvun Itä-Berliinissä. Silloin tapahtui jotain, joka jätti pitkät varjot, ja jota Vilja yrittää vuonna 2011 selvittää. Uteliaisuudesta, kyllä, mutta samalla sisäisestä pakosta yrittää ymmärtää. Mikä ajoi äidin ja isän erilleen ja sai heidät jakamaan lapsensakin - isoveli Matias äidille, Vilja isälle? Mikä unohtunut ja muistin syvyyksiin painunut vieraannutti  Viljan äidistään? Vi

Ian McEwan: Kaltaiseni koneet

Kaltaiseni koneet (suom. Juhani Lindholm) kertoo vaihtoehtoisesta historiasta, jossa Britanniassa jo vuonna 1982 on olemassa kehittyneitä androideja, matemaatikko Alan Turing on yhä hengissä, Margaret Thatcher häviää vaalit 1982 ja työväenpuolueen Tony Bennistä tulee pääministeri. Vuodella 1982 McEwan kumartaa Blade Runnerille, joka ilmestyi 1982 ja jonka dystopiamaailmassa kehittyneet androidit aiheuttavat ongelmia vuonna 2019. Vaikka teknologia on niin kehittynyttä, että kyetään rakentamaan ajattelevia, oppivia ja tuntevia androideja, yhteiskunnan ongelmat ovat vuonna 1982 samoja kuin nykypäivän Britanniassakin: köyhyyttä, työttömyyttä, asunnottomuutta, terveyden- ja vanhustenhuollon ongelmia, rikollisuutta, rotukysymyksiä, sukupuolikysymyksiä, ilmastoa… Kaikki viheliäiset ongelmat silloinkin ratkaisematta, ja niitä yritetään ratkoa demokratian keinoin. Esimerkiksi Cambridge Analytican tarjoamia dataan perustuvia progandapalveluita sen sijaan teoksen todellisuudessa ei ole tai e